Itsesääntelystä

Arvopaperimarkkinayhdistyksen hallinnoimat suositukset perustuvat elinkeinoelämän itsesääntelyyn.

Itsesääntelyä voidaan pitää lainsäädäntöä täydentävänä oikeutena. Luonteenomaista itsesääntelylle on, että siinä mukana olevat yhteisöt itse ohjaavat, valvovat ja tarvittaessa sanktioivat jäsentensä käyttäytymistä.

Itsesääntely tarkoittaa yhtäältä niitä sääntöjä, jotka elinkeinoelämä on vapaaehtoisesti luonut sääntelemään yritysten toimintaa, mutta myös niitä koskevia valvontamekanismeja. Itsesääntely on luonteeltaan oikeudellista sääntelyä, joka kuitenkin toteutetaan varsinaisen säädösjärjestelmän ulkopuolella. Jos itsesääntely ei suoranaisesti perustu voimassa olevaan säädösjärjestelmään, voidaan puhua ns. aidosta itsesääntelystä.

Yhteissääntelyä (co-regulation) voidaan kuvata lainsäädännön ja itsesääntelyn yhdistelmäksi, jossa julkisia tehtäviä on annettu yksityisoikeudellisen organisaation hoidettavaksi. Yhteissääntely on luonteeltaan lainsäädännön tukemaa itsesääntelyä, jossa lainsäädäntö määrittelee sääntelyn tavoitteet, tarvittavat aikarajat, valvontaa ja toteutusta. Pääosin ratkaisut, erityisesti keinot joilla tavoitteet toteutuvat, jäävät kuitenkin asianomaisille toimijoille itselleen. Näin ollen yhteissääntely on tietynlainen sekoitus normi- ja itsesääntelyä.

Itsesääntelyn lähtökohta on yleensä käytännönläheinen. Itsesääntelynormit voidaan laatia lainsäädäntöä täsmällisemmiksi ja käytännönläheisimmiksi. Niitä voidaan myös lainsäädäntöä joustavammin tarkistaa ja niillä voidaan täydentää lainsäädäntöä. Tavoitteena voi myös olla tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden määrän vähentäminen silloin kun asiat voidaan ratkaista asianmukaisesti muulla tavoin. Usein itsesääntelyn etuna on pidetty myös mahdollisuutta välttää asian julkinen käsittely. Itsesääntelyjärjestelmän etuja ovat myös toiminnan tehokkuus, asiantuntevuus, asian nopea käsittely sekä mahdollisuus saada ennakolta kannanotto. Itsesääntelyn avulla yritykset etsivät tarkoituksenmukaisimman tavan keskinäisten ongelmiensa selvittämiseksi.

Elinkeinoelämän itsesääntelylle on tyypillistä, että

1. se on vapaaehtoista
2. se on toimialajärjestön tai –järjestöjen yhdessä laatimaa
3. sen velvoittavuuden aste vaihtelee
4. se on yksityiskohtaisempaa kuin lainsäädäntö
5. se korvaa tai täydentää lainsäädäntöä
6. siihen voi liittyä valvontaa ja seuraamuksia sen rikkomisesta